Reining is amazing!

Jotta ei Fabo täyttyisi kokonaan kuvista, niin laitellaan tän päivän reining kuvat sitten tänne. :)

Hevonenhan on 10v. Quarter ori Smart Little Playgun. Kuvat nappasi tilan omistaja Karin Schraa.

Final countdown

Niin se vaan on, että reilut kolme kuukautta hurahti ohi ja aikaa Hollannissa on jäljellä enää kymmenen päivää. Tällä viikolla alotettiin Reining crash course Peachin kanssa (se on muuten MYYNNISSÄ!!) Karinin valmennuksessa, eli kolme päivää ollaan slidattu ja spinnattu ja tehty roll backejä ympäri maneesia. Tyylikkyydestä ei vielä puhuta mitään, mutta hyvä tästä tulee. Nyt vaan alkaa kyllä oman hevosen halu ja tarve polttelee aika kovin, eli ei muuta ku Lotto vetämään.

Pari viikkoa takaperin oltiin Kaisan kanssa viikonloppu Vlielandissa. Oli aivan mahtava reissu ja semmosia maisemia, joita on nähny ennen vaan elokuvissa. Pieni irtiotto arjesta tuli kyllä hyvään saumaan ja tuntuu siltä, että ton reissun voimalla jaksaa painaa töitä vielä loppuajan. On tosi ristiriitaset fiilikset Suomeen paluusta. Toisaalta on tosi kiva päästä kotiin, mutta toisaalta haluaisin kamalasti jäädä tänne ja oppia lisää. Etenkin nyt, kun on päässyt treenaa kunnolla, ni ei todellakaan haluaisi palata takaisin Suomeen. Mutta täällä keskitytään pääasiassa kuitenkin nuoriin hevosiin ja niiden ratsuttaminen ei vieläkään oikein tunnu olevan mun juttu. Ainakaan vielä. Ground work ja saddle breaking on mahtavaa, mut joku muu voi sit opettaa ne ravit ja laukat ja spinit ja muut härpäkkeet. :D

Fiiliksiä Vlielandista.

Defun kanssa kruisailtiin pitkin loputonta hiekkarantaa!

Odotan myös koulun alkua. En ois ikinä uskonut, että näin käy, kun miettii kuinka paljon Mustiala hajotti viime lukuvuonna. Ehkä aika kultaa muistot, tai ehkä se ei loppupeleissä ookaan NIIN hajottava paikka. Mene ja tiedä, mutta on kuitenkin kiva palata takasin hämäläiseks.

Kaikkea jännää ja vähemmän jännää on siis tapahtunut ja on vielä suunnitelmissa. Lauantaina lähetään DRHA:n reining-show'ta kattomaan ja maanantaina alkaakin sitten viimeinen viikko. Lupauduin leipomaan täytekakun ensi viikolla, joten katotaan kuinka sen kanssa sitten käy. Äiti on lupautunut online-Skype-avustajaksi, eli kai siinä sitten ihan hyvin käy.

Varsat kasvaa hurjaa vauhtia. Joey on päättänyt, että varsana olo on ihan hanurista ja se vaihto väriä reilussa kuukaudessa eikä se enää tule aamuisin rapsuteltavaksi, koska on jo niiiiiiiiin iso ja vahva ja aikuinen. Aivan. Kyllä. Debbie sen sijaan nauttii saamastaan huomiosta ja Mikey katsoo hieman kateellisena vierestä, mutta ei kuitenkaan uskalla/halua tulla lähelle.

Joey kesäkuun alussa.

Joey elokuun alussa.

Eipä tähän väliin muuta. Seuraava päivitys tulee todennäköisesti viime hetkiltä, jos tulee niiltäkään. Hommatkaahan hyvät kelit Suomeen 19.8. alkaen. Kiitos!

Half way through

Tai oikeestaan jo yli puolen välin ja alkaa olla semmonen on että TJ on aivan liian vähän. Vaikka onhan mulla vielä 7 viikkoa edessä, joista siis täytyy ottaa kaikki irti. Pari viikkoa tuossa oli semmonen tökkivä fiilis, mutta se on menny ohi ja life is pretty good again. Tietty niitä huonoja päiviä tulee varmasti jatkossakin, mutta semmonen over all fiilis on parempi. Tossa käytiin läpi, mitä kaikkea suunnitelmaa tuleville viikonlopuille on ja tajusin, että eipä niitä tosiaan turhan paljon enää ole edessä ja suurimmalle osalle on kaikkea kivaa tekemistä. :)

Viikko sitten perjantaina käytiin katsomassa Chris Irwinin klinikkaa. Oli ihan mielenkiintoinen reissu ja oli antoisaa nähdä ko. ihminen ja hänen työskentelyään livenä, kun siitä ollaan puhuttu aika paljon kesän aikana. Olen lukenut Irwinin molemmat kirjat täällä olo aikana ja niistä jäi vähän nihkeä kuva, jota klinikan katsominen todellakin paransi.

Viikko sitten kokeilin ekaa kertaa näiden 6-vuotiasta cremello-oria Blue Eyed Poweria, eli Fritsiä. Se on ollut aika pitkään ihan levossa, kun tuli pientä nivelvaivaa. Viime sunnuntaina kokeilin sitä ekaa kertaa ja olin ihan pilvissä. Sen jälkeen oonkin sitä ratsastellut joka päivä. Eilen kävin sen kanssa yksin tekemässä reilun tunnin maastolenkin, joka meni Sondelin kylän läpi ja autoteiden viertä. Onhan täällä semmoset 40km ihan maastoreittejä, jotka menee pitkin metsää ja on tarkotettu pelkästään hevosille, mutta tällä hetkellä ilma on ollut paarmoille ideaali ja minä ja Frits yhdistelmänä ollaan vaan liian houkutteleva. Eli maastoilusta ei todellakaan voi nauttia, kun järjetön paarmahyökkäys on koko ajan päällä. Eilisellä reitillä tuulee aina vähän eikä mitään metsää ole lähellä, niin ei ole niin paljon itikoitakaan. Mutta kyllä tuo on taas semmonen asia, mitä en ihan heti uskonut tekeväni: 6-v ori, yksin maastoon, kylän poikki, traktoreita ym. Kaikki meni hyvin ja oli tosi kiva lenkki (mentiin kovaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!) eikä suurempia ongelmia ilmennyt. Eli siis hyvä me!

Lauantain maastolla. :)

Nuoria alkaa olla ihan kivasti startattuna, pikkuhiljaa niistäkin tulee ratsuja. Siitä täällä tykkään, että nuorille annetaan aikaa oppia ja sopeutua uuteen, eikä niitä painosteta liikaa. Colakin pääsi ekalle maastolenkille tällä viikolla. Oli aika rankka reissu, koska joutu ravaamaan koko lenkin (ehkä n. 30min), koska ei tuolla voi pystähtyä, tai tulee syödyksi elävältä. Toisella on vaan niin olematon kunto edelleen, että oli aika poikki kun tuli niin paljon uuttakin samaan aikaan ja oli tosi painostava ilma. Mutta hyvin se selvisi koitoksesta.

Mikey sai etujalkoihin kengät, koska jalat eivät suoristuneet ihan sitä vauhtia, kun haluttiin. Varsaan on kyllä tullut enemmän eloa ja se on saanut voimaa ja massaa tosi hyvin. Oli se niin kamala rääpäle, että hyvä vaan, kun voimistuu. Debbie ja Joey yrittävät kovin saada sitä leikkeihin mukaan ja aina enemmän ja enemmän se niiden kanssa riehuukin. Joey etenkin on välillä niin kiusanhenki, että Mikeylla menee vati nurin. :D Lähestulkoon aina on jotain katsottavaa, kun kolme varsaa on samalla laitumella. Mainiota viihdettä.

Mikey 1.7.2012, melkein 1kk vanhana.

Eipä tänne muuten mitään ihmeellistä. Heppoja, heppoja, heppoja. :)

Baby news!

Orivarsa syntyi vihdoinkin viime viikon sunnuntaina. Viikon verran se oli la:sta myöhässä, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Suloinen pikku otus eikä vieläkään voida ymmärtää, miten niin suuresta vatsasta syntyi noin rääpäle. Kutsumanimeksi tuli tosiaan Michael eli Mikey ja voitte vaan miettiä, kenestä nimi-inspiraatio tuli.. ;) Vähän sillä on etujalkojen koukistajajänne tiukalla, sitä ollaan nyt venytelty säännöllisesti, jotta jalat taipuisivat oikeaan asentoon ihan itsestään ilman mitään kenkäoperaatioita.

Mikey 8.6.2012, ikää 5pv

Mikey 8.6.2012 ikää 5pv

Ei täällä viime päivityksen jälkeen kauheasti mitään uutta ja ihmeellistä ole tapahtunut (jos ei lasketa uutta vaavaa), päivät hujahtavat ohi ja kohta ollaankin jo Hollannin reissun puolivälissä. Pientä kommenttia päivittämättämyydestä on tosin tullut, joten päätin päivittää uusimmat uutiset. Loistavaa sijaistekemistä harkkakirjalle.

Tällä viikolla käytiin uudestaan astutusasemalla Piperin kanssa, koska se ei jäänyt kantavaksi ekasta astutuksesta. Peach pääsi siis uudestaan hommin (lucky him!) ja toivotaan, että natsaa tällä kertaa. Brunon kanssa epäonni sen kun jatkuu, koska se päätti olla ep jälleen ell tarkastuksessa, mikä on hyvinkin ihmeellistä, koska ei onnu kotona tehdyissä testeissä ollenkaan. Ota näistä otuksista sitten selvää.

Kesä antaa odottaa itseään edelleen. Lämpöä on semmoset 13 astetta ja vettä tulee joka päivä yleensä vain kerran. :D Tarha, jonka läpi hevoset otetaan laitumelta sisään on semmosta nilkkaan asti ulottuvaa mutaa. Tulee hyvä jalkatreeni, kun päivittäin sen läpi kävelee. Viime yönä sain asuntovaunussani laivafiilikset, kun vaunu keikkui tuulessa, kun laiva merellä konsanaan. Ja kyseessä ei tosiaan ole mikään pieni asuntovaunu. Käytiin torstaina Sneekissä katsomassa koulukisoja, kun Karin ratsasti kaksi ohjelmaa Bolla. Himpun verran eri meininki, kun Suomen koulukisoissa. Ratoja taisi olla 20, joissa kaikissa koko ajan kilpaileva ratsukko. Plus että näillä on täällä lukija radan/kentän vieressä, kuka lukee aina seuraavan vaiheen ohjelmasta. Rataa ei siis tarvitse osata ulkoa, kun vasta vaikeissa luokissa.

Jossain vaiheessa sitä unohtaa olevansa ulkomailla. Töistä tulee rutiinia, kuten myös siitä, että puhut englantia, etkä ymmärrä muiden kotikielestä juurikaan mitään (mutta aina enemmän, kuin mitä muut luulevat). Ei sitä tajua olevansa reilun 1500 km päässä Suomesta, täällä vaan tottuu eri tapoihin ja kulttuurieroihin eikä niihin jossain vaiheessa kiinnitä enää juurikaan huomiota. Toki mahdollisuuksia täällä on enemmän, kuin Suomessa, koska kaikki vaan on isompaa ja osaaminen parempaa. Tai ainakin mahdollisuus oppia on parempi. Täällä ihmiset haluavat opettaa, kun taas Suomessa siitä tuntuu olevan enemmän vaivaa, kun mitään muuta. Ainakin joudut oppilaana tekemään paljon hanttihommia, ennen kuin mahdollisuus oppia uutta edes avautuu. Ja osaksi olen vaan ollut todella onnekas päästäkseni juurikin tälle tilalle, sillä em. ongelmat eivät ole ajankohtaisia vain Suomessa, vaan myös täällä. Eli ei se niin mene, että kun ylität Suomen rajan, maailma on yhtäkkiä parempi paikka. Mutta rajan ylittäminen saattaa tuoda enemmän mahdollisuuksia tehdä ainakin omasta maailmastasi parempi. Ja eipä noita muhkeapyllysiä Quartereita Suomessa kauheasti ole, joten otetaan tästä ajasta ilo irti!

Nyt loppuvat filosofiset pohdinnat, sillä kohta on vuorossa lauantai-ilta Sneekissä Kaisan kanssa.

The horse knows..

He knows if you know.. He also knows if you don't know.  ~ Ray Hunt

Tuo on niin totta. Hevosten kanssa ei voi teeskennellä tai feikata yhtään mitään. Sen olen oppinut ja etenkin sisäistänyt viimeisten neljän viikon aikana, mitä täällä on tullut vietettyä. Olen myös oppinut, että nämä karvaiset nelijalkaiset ystävät ovat ehkä anteeksiantavaisimpia olijoita, mitä maa päällään kantaa. Tämän viikon olen alkanut työstää Colaa yksin, jotta minulla on mahdollisuus kokeilla ja toimia ilman, että kukaan katsoo (se kun tuo aina omat paineensa, halusi tai ei). Maasta käsin kun  työskentelee, on paras oppia virheistä, kokeilla, miettiä ja pohtia, miksi jokin asia ei toimi ja muuttaa toimintatapaa ja katsoa, josko se toimisi. Eilisestä sessiosta ei jäänyt niinkään hyvä fiilis, mutta se kyllä korjaantu tänään. On se niin hyvä ja hieno hevonen. :) Ja olen kyllä itsekin oppinut aika paljon Colalta.  Olen varmasti tehnyt paljon virheitä, joista Cola on kyllä huomauttanut, mutta se ei kanna kaunaa, vaan unohtaa virheet ja toimii, kun pyydän jotain oikein. Jossain vaiheessa lähipäivinä pitäisi sitten kivuta sihijuoman selkään. Katsotaas kui käy. :) Mutta täytyy todeta, että en usko, että tällaisia tilaisuuksia ihan heti olisi Suomessa tullut vastaan. Etenkin, kun apuna, tukena ja neuvona on kaksi todellakin asiansa osaavaa hevosihmistä. Näinä hetkinä sitä voi vain todeta olevansa niin oikeassa paikassa.

Viime lauantaina käytiinkin Kaisan kanssa bileissä. Tai siis bileissä ja bileisssä. Keskellä peltoa oli hervoton teltta, jossa sitten porukka joi olutta ja kuunteli kahta aivan törkeän hyvää cover-bändiä. Täällä on tapana ostaa lipukkeita, joilla sitten maksat tilaukset. Kympillä sai kuusi lipuketta ja olut maksoi yhden lipukkeen. Että eipä ollut hinnalla pilattua tavaraa. Kyllähän niitä sitten muutama siinä illan aikana tuli maisteltua ja oli ihan kivaakin. Maajusseja se paikka oli täynnä. Ihanaa, että täällä saa juoda laillisesti jo 16-vuotiaana, ni katteltiin sitten niitä teinilantbrukareita se ilta. :D Tällä viikolla ostin kaupasta six packin Heinekenia ja levyn suklaata (mitä muuta sitä ihminen tarvii) hurjaan hintaan 4,85€. Perus elämänarvot ovat siis kohdallaan.

Brunon kanssa käytiin maanantaina klinikalla ostotarkastuksessa ja tyyppi sitten päätti ontua kovalla juoksututtaessa ravissa, vaikkei ole mitään merkkiäkään semmoisesta antanut aikaisemmin. Todennäköisesti se on astunut kiven tms. päälle aamulla ja kavio oli siitä vielä herkillään, etenkin kun sillä ei ole kenkiä. Se on saanut tämän viikon levätä onnellisena laitumella, joten luultavasti ensi viikolla katsotaan uudestaan, mikä on tilanne. Ja kengistä puheen ollen, täällä sitä on tajunnut, miten paljon hevosia kengitetään ihan turhaan. Tapana on pitää hevonen ilman kenkiä, vaikka sillä ratsastetaankin kerran päivässä, jos vaan mahdollista. Kaviot vuollaan ja hoidetaan säännöllisesti, mutta kenkien laittoa välteltään, koska se aina heikentää kavion omaa toimintaa. On tottunut siihen, että se on poikkeuksellista, jos hevonen on ilman kenkiä. Täällä se tuntuu olevan poikkeuksellista, jos hevosella on kengät ja etenkin jos sillä on kengät kaikissa jaloissa. Esim. Peachilla on reiningiin soveltuvat kengät, jotta sen kanssa voi treenata sliding stopeja, mutta muut ovat hyvinkin pitkälti kengättömiä tapauksia ja kaviot ovat kaikilla hyvässä kunnossa.

Skeetsin pitäisi varsoa huomenna, joten vauvauutisia odotellessa. Se alkaa olla jo niin tynnyri, että ei siinä toivottavaasti enää kauaa mene, että laitsalla juoksentelee yksi pitkäkoipi lisää.

Muuten päivät menevät ohi melkoisen nopeasti, yksi kerrallaan. Tämä viikko on ollut tuskaisen kuuma. Keskiviikkona parhaimmillaan (tai pahimmillaan) +32. Sen lisäksi ilma on täällä todella kostea, joten se lisäsi tukalaa oloa entisestään. Tänään on onneksi ollut vähän viileämpää, vain +26, mutta on kuitenkin voinut tehdä edes jotain. Jännä ajatella, että kohta on jo neljäsosa Hollantiajasta mennyt. Nautitaan siis lopuista viikoista, ennen kuin nekin ovat menneet ohi ihan huomaamatta.

Horses and life, it's all the same to me. ~ B. Brannaman

Jälleen on viikko vierehtänyt aivan törkeän nopeasti. Juurihan vasta saavuin tänne ja siitä on yhtäkkiä jo kaksi viikkoa. Otsikkoon viitaten elämä pyörii hevosten ympärillä, mutta se ei haittaa, päinvastoin, sitä vartenhan tänne on tultu. Otsikko viittaa myös siihen, että mielenkiintoa ja ihailua natural horsemanshipiin lisäsi, kun katsoin dokumentin "Buck", joka käsittelee Buck Brannamanin elämää. Aikaisemmin keväällä luin hänen kirjansa "The Faraway Horses". Pidin kyseisistä teoksista kovasti. Tavoitteena on joskus saavuttaa edes osa siitä tietämyksestä, mitä Buckilla on. Aivan uskomaton mies. Pakko on heti alkuun myös hehkuttaa, että lauantaina korkkasin autolla ajamisen Hollannissa, kun hain Kaisan ja suuntasimme pikkuteitä myöden kohti Hindeloopenia dinnerille (Ansalle: päivälliselle ;)). Alkushokin jälkeen, it wasn't so bad. :D Lauantaina oli eka kunnon vapaa päivä, jos ei lasketa hevosten iltaruokintaa, minkä kyllä tein ihan vapaaehtoisesti.

Muuten elämä pyörii varsin mallikkaasti. Bruno on aivan mahtava, tänään jopa muutaman kerran haki ihan itse eteen alas. Hieno poika! :) Colan käsittely on taas siirtynyt, kun siltä puuttui perjantaina toinen kenkä. Se sai siis vielä viikonlopun armon aikaa, kun kengittäjä kävi tänään fiksaamassa tilanteen. Torstaina teimme sen kanssa hetken aikaa perus ground work juttuja ja ne sujuivat ihan mukavasti. Katsotaan kuinka käy ja toivotaan, että kaikki sujuu sen kanssa hyvin. Tänään käytiin astutusasemalla Piperin ja Joeyn kanssa ja mukava eläinlääkäri selitti minulle, mitä kaikkea ultraäänessä näkyy. Kovin mielenkiintoisia juttuja. Keskiviikkona onkin aika astuttaa Piper jälleen Peachilla. Indira oli tänään maastossa ekaa kertaa oikeasti innoissaan ja eteenpäinpyrkivä. Alkavat jalkaongelmat toivottavasti silläkin olla historiaa.

Täällä, siis Hollannissa ylipäätänsä, tosiaan ollaan jo viime viikolla tehty ekat satsit heinää. Tällä hetkellä naapuri on kyseisessä puuhassa. Ei sillä, että kesä vieläkään olisi tullut. Kylmää, sateista ja tuulista- teema jatkuu edelleen. Päivät kuitenkin sujuvat leppoisasti kun hommaa riittää. Torstaina siirrettiin suurin osa hevosista laitumelle ja eilen pääsivät loputkin nauttimaan vihreästä. Asiat ovat ihan hyvällä mallilla ja life is good.

Learning experiences

Nyt ois aika lailla viikko Hollantia takana ja fiilis on harvinaisen JEES. Lauantaina lööbailin aika lailla koko päivän. Aamulla, päivällä ja illalla ruokin hevoset, mutta muuten päivä oli vapaa. Viikonloppusin tallin tekee yksi tyttö siskoineen, joten silloin ei tartte lapata paskaa. Mitäs muutakaan vapaana päivänä, kun päikkärit! Oli veto aika lailla pois, joten pieni unitankkaus ei ollut pahitteeksi. Sunnuntaina ruokintaa ja käytiin illalla maastossa. Sunnuntain kunniaksi nukutaan aina vajaa tunti pidempään ja mennään vähän myöhemmin aamuruokinnalle. Minua tämä seikka ei haitannut yhtään. Ennen maastoa harjailin ja hoidin Colan ja samalla aloin luoda siihen jonkun näköista suhdetta. Jossain vaiheessa se on seuraava projekti. Maastossa Indira oli aika nihkeä ja jäykän oloinen, joten tultiin loppupätkä ihan vain käyntiä. Mukava hevonen, vaikka onkin vähän säälittävä tapaus. Magic on kehittynyt Tjeerdin käsittelyssä huimasti eikä enää pompi ja sätkyile maastossa juurikaan. Käytiin päivällä katsomassa, kun parin tutun hevosia koulutettiin lehmien ajoon. Tai ideana oli saada hevosilta lehmäkammo pois ja se tuntui toimivan. Hauskan näköista puuhaa! Illalla olikin Suomi-terapian vuoro, kun käytiin Kaisan kanssa Balkissa kaakaolla. Ravintolassa meitä palveli Riccardo.. ;) (Sori Domi, ei oo viel löytyny Gerth Stepheniä eikä kyllä Staniakaan...) Teki hyvää saada puhua suomea jonkun tutun kanssa ihan kasvokkain ja samalla toki vaihdettiin kuumimmat juorut. Eilen tilalle saapui myös toinen harjoittelija poneineen. Tosi mukavan tuntuinen tyyppi, eli varmasti sujuu kesä, tai siis seuraavat 9 vk, siinä(kin) mielessä ongelmitta.

Tänään meininki oli taas aika let's go eli back to business. Aamu meni ihan normaalisti, ruokintaa, siivousta, tarhausta jnejne. Lounaan jälkeen alkoikin sitten uuden oppiminen osa miljoona. Kävimme läpi paljon sitä, miten hevosia käsitellään ja miten ja mitä niiltä vaaditaan. Sitten sovelsimme sitä juoksuttamiseen ja jokainen sai kokeilla hetken aikaa. Ei ole mitään ihan helppoa yhtäkkiä huomioida omaa kehoaan ja elekieltään eri tavalla, kuin ennen. Arkisin meitä on nyt siis kolme työntekijää; yksi vaikituinen, minä ja toinen harjoittelija. Kaikkia kiinnostaa oppia luonnollista hevosmiestaitoa ja osaksi sen takia olemme kaikki kyseisellä tallilla töissä. Perjantaina seurattiin, miten nuoret hevoset startataan, eli opetetaan satulaan ja ratsastajaan. Sama teema sai tänään jatkoa. Jokaiselle jaettiin omat projektihevoset, mulle nuorista Cola ja Bruno. Molemmat on periaatteessa jo startattu. Colaa täytyy vähän muistuttaa, miten homma toimii, koska se on ollut sairaslomalla nyt jonkun aikaa. Ennen sitä se oli jo hyvässä vauhdissa. Bruno tuli tilalle 1,5 kk takaperin ja koulutus jatkuu täällä. Sitä on käsitelty hieman kovalla kädellä, joten ideana on saada se toimimaan pehmeästi. Brunolla on ihan mahtava ja rauhallinen luonne, joten siitä saa joku itselleen kivan ratsun. Tjeerd sen kanssa puuhasteli ja laittoi satulan selkään sekä myös nousi selkään. Muutaman kierroksen jälkeen olikin sitten mun vuoro nousta "villin" 3-vuotiaan selkään. Sain onneksi hermot pidettyä kurissa, mutta kun hyppäsin selästä alas oli fiilis todella huippu! Kaikki meni siis hyvin enkä edes pudonnut. Sen jälkeen hoidin Colan ja huomenna luultavasti aloitamme työt sen kanssa. Seuraavana vuorossa oli ratsastaa Magic maneesissa. Sekin sujui huomattavasti paremmin, kuin viime viikolla. Tjeerdin tekemä työ varmasti auttoi asiaa, mutta minäkin uskalsin pyytää siltä enemmän. Voisin vaan peruutella ja kääntyä sillä hevosella päivät pitkät. Aivan mahtavaa.

Cola 4v.

 

 

Oikealla Bruno, 3v.

Siinäpä varmaan tärkeimmät tällä erää. Hot, humid and happening on enää vain happening, koska lämpöä on maksimissaan 13 astetta. Viime yönä oli ollut 4. Mutta mieluummin sitä näissä lämmöissä töitä tekee, joten en valita, vaikka yöllä olikin perse jäässä omassa "pikku" trailerissa. Uni maistuu iltaisin ja ruoka aina kun sitä on. Kyllä täällä siis ihmisen kelpaa oleskella. :)